Pikamatka Pariisiin - Kabareeta ja kävelyä

Pari viikkoa sitten kävimme mieheni kanssa yhden yön reissulla kaikkien rakastavaisten kaupungissa Pariisissa (pitkästä aikaa olimme matkalla vain kahdestaan, joten sinänsä aivan sopiva lomakohde). Syynä tämänkertaiseen pikamatkaan oli mieheni tasalukuiset syntymäpäivät, jota juhlimme Lidossa musiikin, tanssin ja ruoan merkeissä. Hotellina oli Concorde la Fayette, josta oli loistavat liikenneyhteydet keskustaan (metroasema oli aivan lähellä) sekä loistavat näkymät huoneen ikkunasta (ks. kuva). Jos katsoo tarkkaan kuvasta erottaa lähes kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Lidon kabaree-esitys oli loistava, eläkeikään ehtinyt tanssiorkesteri riemastuttavan nostalginen (sulje silmäsi ja olet sota-ajan Pariisissa) ja kaiken lisäksi mieheltäni löytyi yllättäen sekä oikea että vasen jalka, vai olikohan syynä ruoan kanssa nautittu samppanja. Kaiken kaikkiaan ilta oli hurmaava, vaikka ruoka olikin surkeaa. Kuvittelisin tuon tasoisessa paikassa tarjottavan muutakin kuin ylikypsää kalaa ja raakaa lammasta, jota tarjoilija kehtasi väittää ranskalaiseen tapaan tarjottavaksi (…emme ole jenkkejä vaikka emme ranskaa puhuisikaan…). Onneksi asia korjaantui talon (ja pääkokin) tarjoamalla valkoviinipullolla. Omasta puolestani alkuruokana tarjottava avoin ravioli oli epämääräistä mautonta kylmää mössöä, pääruokana oli ylikypsää kalaa ja jälkiruoka oli ihan hyvän makuista suklaakakkua, joten ruokatarjoilu odotuksiin ja hintaan nähden oli pienoinen pettymys, mutta the show’n takia paikassa kannattaa käydä ja ehkä the ruokakin on seuraavalle kerralla onnistunutta.

Onneksi aiemmalla matkalla tuli nähtyä ja kuvattua lähes kaikki tärkeimmät nähtävyydet kuten Eiffel, Notre Dame, riemukaari jne. joten saimme tällä kertaa vain keskittyä nautiskelemaan ilmapiiristä. Koska ensimmäisenä päivänä olin yksin liikkeellä, niin päätin kävellä (muu perheeni yleensä kurvaa nähtävyydeltä toiselle julkisilla kulkuvälineillä) Louvresta Tuileries’in puiston läpi kohti riemukaarta niin pitkälle kuin jaksaisin (jalat kantoivat aina NafNaf -liikkeeseen asti) sen jälkeen oli pakko palata metrolla hotellille paikkailemaan hiertymiä (Pariisissa ei auta edes kunnon kävelykengät, vaan rakkoihin on varauduttava jo etukäteen). Sen verran poikkesin miltei viivasuoralta linjalta, että kävin katsomassa maailman ehkä kuuluisimman ranskalaisen (vai korsikalaisen) Napoleonin hautaa (Hotel des Invalides) ja samalla tuli silmäiltyä muutama muukin yltiökoristeltu rakennus. Pariisissa on muuten mielettömästi kaikenkarvaisia helppoheikkejä, joista pääsee parhaiten eroon ”olemalla ymmärtämättä sanaakaan englantia tai ranskaa” ja sama keino pätee yleensä ottaen kaikkialla maailmassa.

Seuraavana päivänä mieheni liittyi seuraani ja suuntasimme puolen päivän jälkeen (edellinen ilta venähti pitkään ensin Lidossa ja sen jälkeen kaupungilla) suoraan Montmartren kaupunginosaan, ja siellä sijaitsevalle kirkolle Sacre-Couer’iin, josta on loistava näköala koko kaupungin ylle. Kiertelimme loppupäivän Montmartren pikkukaupoissa ja istuimme idyllisissä katukahviloissa.

Näin Saksassa asuvana omituisena yksityiskohtana mieleeni jäi Gare du Nord’n kaksikieliset kyltit, jotka olivat käsittämättömällä tavalla vain ranskaksi ja saksaksi (sota-ajan peruja vai kahden suuren kielestään tarkan EU-maan kettuilua muille?). Rautatieasema on sentään yksi Pariisin (ja koko maailman) suurimmista julkisen liikenteen solmukohdista, johon saapuu mm. Eurostar. Ranskalaista kyseenalaista luovuutta edusti myös matkatavaroiden säilytys (käykää kokeilemassa). Seuraavalla kerralla on ehdottomasti kokeiltava Seinen illallisristeilyä, jota mieheni pariisilainen kollega suositteli lämpimästi kaikille Pariisin kävijöille.

Ruoasta sen verran, että Ranskassa kannattaa ehdottomasti syödä aamiaiseksi/lounaaksi/ illalliseksi/välipalaksi täytettyä patonkia, joka on parasta hakea konditoriasta, sillä mm. rautatie- ja metroasemilla myytävät patongit ovat yleensä bulkkitavaraa (vaikkakin hyvänmakuista). En tiedä johtuuko ranskalaisen täytetyn patongin ylivertainen maukkaus itse patongista vai täytteistä (missään muualla en ole saanut yhtä herkullisia patonkeja). Jos on pitempään matkoilla, niin kannattaa piipahtaa paikallisessa marketissa sillä herkkuvalikoima on uskomattoman monipuolista (pateet, juustot jne.)- aivan kuin olisit kulinaristin kiirastulessa. Tällä kertaa ei ollut aikaa löytää tarpeeksi isoa kauppaa ruokaostoksia varten, mutta kiireisen matkailijan pelastukseksi osoittautui Orlyn lentokentältä löytyvä hyvin varusteltu elintarvikeliike (eteläisestä terminaalista, turvatarkastuksen jälkeen, mutta portteja en valitettavasti muista), joka myy mm. juustoja ja muita ranskalaisia herkkuja. Sieltä ostin tuttua pahalta haisevaa, mutta miedolta maistuvaa, Alsace Lorraine alueen Munster-juustoa ja kastanjanlehtiin käärittyä kermaisen valuvaa Dauphine alueen Vache de Chalais –juustoa. Jälkimmäinen oli aivan uusi tuttavuus juustojen joukossa, ja se oli niin herkullista että tuli syötyä miltei heti suoraan lehtipaketista (ekologisempaa pakkausmateriaalia saa hakea).

Pariisista ottamani kuvat ovat todella surkeita (kännykällä otettuja), koska fiksuna unohdin paremman kamerani kotiin.

Vinkit:

Liikkumiseen kannattaa hankkia Paris visite card- jonka avulla säästää selvää rahaa. Sen saa ostettua heti lentokentältä kun kävelee bussiterminaalia kohti.