Vanhanajan omenakeitto

Kurpitsan lisäksi kaupan hyllyt pursuilevat eri omenalajikkeita lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa puna-kelta-vihreäsävyissä. Haluaisin maistaa jokaista lajiketta, mutta päädyin ostamaan pussillisen eteläafrikkalaisia omenia (Granny Smith). Tarkoitukseni oli ostaa paikallisia omenia, mutta en hoksannut lainkaan katsoa alkuperämaata vaan valitsin pussin tarjouksen perusteella, muuten olisin valinnut hieman kalliimman lähiseudun tuotteen kuten belgialaisen, hollantilaisen, ranskalaisen tai saksalaisen tuotteen.

Halusin tällä kertaa tehdä jotain erilaista ja kevyempää omenajälkiruokaa kuin omenapiirasta, joten valitsin omenakeiton ohjeen iki-ihanasta Keittotaito-kirjasta (1963), joka on muuten siirtynyt perintönä äidiltä tyttärille. Siskoni omistaa alkuperäisen niteen ja omani sain kaupanpäällisenä eräästä divarista. Tarkan markan ihmisille vanhat keittokirjat ovat aarteita, joista löytyy edullisia ja maukkaita arkiruokia ilman kalliita raaka-aineita: rucolaa, ilmakuivattua kinkkua tai kirsikkatomaatteja jne.



Omenakeitto

6 kuorittua ja lohkottua omenaa
1 l vettä
½ dl sokeria
3 kokonaista neilikkaa
1 tl kanelia (miel. kanelitanko)
¼ tl vaniljaa jauhettuna (miel. vaniljatanko)
2 rkl perunajauhoja

Kiehauta vesi kattilassa ja mausta se neilikalla, kanelilla, vaniljalla ja sokerilla. Laita omenalohkot kiehuvaan mausteliemeen ja keitä ne pehmeiksi hiljaisella lämmöllä, siten että omenat säilyvät ehjinä (15–20 min). Siivilöi omenat pois liemestä. Suurusta liemi kylmään veteen sekoitetuilla perunajauhoilla. Kiehauta liemi ja lisää siihen varovasti omenalohkot. Tarjoa keitto kylmänä.

Huom! Kokonaisia mausteita käyttämällä liemestä tulee kirkkaampi kuin jauhetuilla mausteilla. Vaniljaa ei alkuperäisessä ohjeessa ollut muutoin mausteet (kokonaiset) ovat alkuperäisen ohjeen mukaan