Normandia I: Majapaikat ja ruokailua

Olimme koko loman pyörien päällä kiirehtiessämme nähtävyydeltä toiselle, joten ruokailu jäi hyvin minimaaliseksi. Ensimmäisenä iltana Arromanches-les-Bainsissa söimme paikallisessa bistrossa hyvän vaatimattoman illallisen, joka maksoi kahdelta henkilöltä juomineen (viinipullo) vähän yli 40 euroa. Minä söin perinteisen ranskalaisen aterian eli pihvin ranskalaisten kera. Paikallista väriä ruoalla antoi camembertilla maustettu kastike. Mieheni valitsi vasikkaa normandialaisessa kastikkeessa (mm. herkkusieniä). Ruoka oli hyvää ja tarjoilu ystävällistä kuten aina Ranskan maaseudulla. Viereisessä pöydässä oli iso ryhmä eri aselajien edustajia Ranskan armeijasta (kaikki olivat pukeutuneet eri univormuihin). Ryhmässä oli jopa kaksi naista ja ruoka näytti maistuvan myös heille pitkän kaavan mukaan. Salaattilautasista ei ollut tietoakaan. =P

Seuraavana päivänä saavuimme Lisieuxiin niin myöhään, ettemme jaksaneet etsiskellä ruokapaikkaa kauempaa kuin hotellin aivan välittömästä läheisyydestä. Tarjonta oli melko suppeaa; kaksi kebabpaikkaa ja grilliruokaa tarjoava ravintola, joka kumisi tyhjyyttään ja vaikutti aivan ketjuravintolalta, joten päädyimme paikallisten suosimaan kebabravintolaan (ranskalaisetkin syövät roskaruokaa). Myyjä ei ymmärtänyt englantia, joten tilauksemme eivät aivan täsmänneet, mutta ruoka oli ihan hyvää. Annoksessa oli mm. paprikalla maustettuja lihapullia, salaattia, ranskalaisia ja mausteista kuskusta (ranskalaismarokkolainen lisä kebabiin). Mieheni sai lihapullien kanssa chilikastiketta (minä en) ja vielä lähtiessä ranskalaisen vuodatuksen chilin terveellisyydestä ja pyyhkeen hikisiä kasvoja varten. =) Kebabit kahdelle maksoivat juomineen (kokista) noin 17 euroa. Suosituimpia ruokia näyttivät olevan vajaan viiden euron hintaiset täytetyt pitaleivät, johon kuului leivän lisäksi ranskalaiset ja salaatti.

Lounaaksi söimme tietenkin täytettyjä patonkeja kuten aina Ranskassa ollessamme. Aamiaiseksi tarjottiin sekä hotellissa että B&B:ssa ranskalainen aamiainen, jolla jaksoi kevyesti lounaaseen asti. Englantilaisella aamiaisellahan jaksaa tunnetusti aina seuraavaan englantilaiseen aamiaiseen saakka. Aamiaisen hinta molemmissa paikoissa oli viisi euroa ja se sisälsi croissantit, patonkia, erilaisia hilloja ja voita, appelsiinimehua ja kahvia.

Aamiaiset olivat molemmilla kerroilla ihan hauskoja yllätyksiä sillä ensimmäisessä majapaikassamme söimme aamiaisen perheen upeassa vanhanaikaisessa keittiössä, jossa kattilat ja kupariset hyytelövuoat roikkuivat seiniltä. Harmi, että kamera jäi matkasta. Perheen oranssinkirjava kissa innostui ruokailemaan kansamme ikkunalaudalla, naapurin mustan kiiluvasilmäisen kissan vahdatessa ateriaamme keittiön ikkunasta. Jaloissamme pyörähteli myös perheen harmaata lattiamoppia muistuttava koira. Perin ranskalaista meininkiä, josta suomalainen terveystarkastaja olisi ollut kauhuissaan ja määrännyt koko paikan elinikäiseen. =P

Viehättävää Chez Maunie majataloa pitivät eläkkeelle jäänyt opettaja ja hänen tv-kuvaajaa miehensä. Majatalo oli aivan kylän keskustassa, kävelymatkan päässä maihinnousumuseosta ja kauppakadusta. Huoneessa oli oma sisäänkäynti ulos, tilava kylpyhuone ja romanttisesti sisustettu makuuhuone vanhoine huonekaluineen, takkoineen ja seinät olivat täynnä talon emännän impressionistisia maalauksia. Varasimme huoneen etukäteen netistä. Huoneen hinta oli 75 euroa aamiaisineen.

Seuraavana päivänä kävimme mm. Mont-Saint-Michelissä, josta löytyi alueen yhden kuuluisamman naiskokin, Madame Poulardin aikoinaan perustama ravintola, joka on kuuluisa munakkaastaan ja tunnetuista vieraistaan mm. Hemingway. Mielenkiintoista on se, että ravintolaa ei mainita Michelin oppaassa hotelli kylläkin. Lounasmenu olisi maksanut vain 55 euroa, mutta meillä ei ollut aikaa ruokailuun, sillä auto oli jäädä nousuveden alle.

Tarkoituksenamme oli yöpyä siiderireitin varrella Camembertin kylässä. Saavuimme kylään melko myöhään illalla noin seitsemän aikoihin ja emme olleet tehneet varausta etukäteen, joten jäimme ilman huonetta. Onneksi hotellista vinkattiin, että petipaikka voisi löytyä läheisestä kaupungista. Varasimmekin heti ensimmäisestä eteemme tulleesta hotellista huoneen yhdeksi yöksi. Hotelli oli melko rähjäinen ydinkeskustassa sijaitseva yhden tähden hotelli, jossa vieraita hemmoteltiin tuomalla aamiainen suoraan huoneeseen. Huoneen tapetit roikkuivat ja joku vieras oli käyttänyt sängynpäätyä puukonteroitusalustanaan, mutta nurkkahuoneessa oli kaksi parveketta kadulle. Mieheni ei saanut kovin hyvin unta liikenteen aiheuttaman melun vuoksi, mutta minä nukuin kuin karhu talviunilla. Hotellin vieressä oli suklaapuoti, josta ostimme calvadoksesta tehtyjä makeisia ja alueen kuuluisia kermakaramelleja. Huoneen hinta aamiaisineen oli 50 euroa.