Eilen teimme autolla pikapyrähdyksen Alankomaiden puolelle. Tarkoituksemme oli olla yötä jossain B&B-paikassa, mutta myöhään samana iltana Atlannin tuulisella länsirannalla tulimme tulokseen, että Hollanti oli siltä osin nähty ja ajaisimme yötä myöten kotiin nukkumaan
Jo yhden päivän aikana sai hyvän kuvan maasta, joka taistelee sinnikkäästi merta vastaan patoineen ja tuulimyllyineen. Talojen pihat olivat kauneimpia mitä olen missään nähnyt, ja ihmiset näyttivät onnellisilta pyöräillessään perheen kesken kaikkialle, jopa muutamat näkemänne graffitit olivat pastellisävyisiä ja toteutukseltaan iloisia. Hrrr! Maassa oli k a r m e a n rauhallista!
Kuva on otettu Tuulimyllypuistosta kylään päin. Eikö ole idyllinen omakotitalo, jonka takapihalta pääsee veneellä vierailulle vaikkapa tuulimyllyssä asuvan naapurin luo?
Hollannista jäi mieleen silmäinkantamattomiin jatkuvat alavat vihreät pellot, mustavalkoiset lehmät laitumilla, joita reunustivat sähköpaimenten sijaan vesikanaalit, pienet sievät omakotitalot kauniine puutarhoineen, lukemattomat pienet herkku-, antiikki- ja vaatekaupat, joiden herkullisesti sisustetut näyteikkunat houkuttelivat hunajan lailla asiakkaita. Maasta jäi myös mieleen uskomaton pyöräilijöiden ja pyöräteiden määrä. Pyöräilijä on tässä maassa kuningas ja autoilija alamainen. Ruohonleikkurin säksätystä ei kuulunut mistään, sillä lampaita, vuohia ja hanhia oli lähes jokaisessa puutarhassa hoitamassa leikkurin työt. Idyllistä!
Pyöräily ei hollantilaiselle pelkkä harrastus tai liikenneväline vaan elämäntapa. Kuva on otettu Goudan keskustasta. Vesikananaaleja on kaikkialla; maaseudulla ja kaupungeissa.
Ensimmäisenä kohteenamme oli Kinderdijkin tuulimyllypuisto, jossa on yhteensä 19 toimivaa tuulimyllyä. Yhteen puiston tuulimyllyistä pääsee käymään sisällä noin kolmen euron sisäänpääsymaksulla ja muut myllyt ovat aivan normaalien ihmisten asuntoja. Melko laajaa aluetta voi kiertää laivalla, pyörällä tai kävelemällä. Kävelemällä pääsee kevyesti museomyllyn luo ja laivamatka maksaa noin kolme euroa samoin kun sisäänpääsymaksu museomyllyyn. Maksoimme myös viisi euroa parkkimaksua autostamme, jonka voi välttää parkkeeraamalle auton kauemmas kylälle.
Kuvassa on alueen ainoa museona toimiva tuulimylly, kaikki muut myllyt toimivat tälläkin hetkellä asuntoina (ks. ylin kuva). Museomyllyssä käynnin perusteella myllyissä voi asua vain pienehkö perhe, ja Ikeasta on turha ostaa kalusteita (seinät ovat sen verran kaartuvat). Myllyn siivet olivat käynnissä myös kyseisenä perjantaina ja lauantaisin käynnistetään kaikki alueen myllyt.
Tuulimyllypuiston jälkeen suuntasimme Goudaan, joka oli lähistöllä oleva juustokaupunki. En odottanut paljon kaupungilta, joka vannoo pelkästään juuston nimeen, mutta on sanottava on, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Gouda oli satumaisen lumoava pieni kaupunki, jossa sattui parhaillaan olemaan keramiikkamarkkinat. Keramiikkaa ei tietenkään saanut kuvata, joten markkinoista ei myöskään tule tarinaa, mutta alla on yksi kuva torialueelta. Torilla oli myös juustomuseo, jossa voi tutustua goudan valmistuksen kiehtovaan historiaan.
Kuvassa on ehkä Goudan raatihuoneen tori ja etualalla on keramiikkakauppiaita.
Kuvassa on kaupungin ykkösnähtävyys eli juustomuseo.
Muutama valokuva on kaupungin parhaimmasta juustokaupasta, josta sai ilmaiseksi herkullisia maistiaisia (kuten vihreää basilikalla maustettua goudaa), ja jossa valokuvaus oli sallittua, joten pieni mainostaminen on paikallaan. Juustokaupan nimi on ’tKaaswinkeltje (nettisivua en löytänyt) ja sieltä saa maailmaan parhaimmat gouda-juustot (aivan oikeasti)! Kerran tämän kaupan tuotteita maustettua, ei voi valitettavasti unohtaa, miltä oikean goudan pitäisi maistua. Goudan ja paikallisen savujuuston (WestZaner, Naturel) lisäksi ostimme taateleista ja pähkinöistä tehtyä leipää, joka on ehkä paikallinen erikoisuus (en ole aiemmin maistanut tuollaista juuston kanssa tarjottavaa makeaa leipää).
Kuvassa olevat massiiviset gouda-kiekot oli järjestetty kypsyysasteen mukaan. Alhaalta löytyi pienempiä gouda-juustoja, jotka oli maustettu mm. perinteisesti kuminansiemenillä tai valettu turisteja varten puukengän muotoisiksi.
Seuraavalla Hollannin matkalla taidan suunnata Amsterdamin pohjoispuolella olevaan Edam-kaupunkiin ja maistella sen tuotteita, vaikka tällä hetkellä sydän sykkii goudalle etenkin sille savunmakuiselle.=P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti