Berliini on siis Euroopan toiseksi suurin kaupunki heti Lontoon jälkeen ja siellä on myös toiseksi suurin yksittäinen tavaratalo KaDeWe; heti toisella sijalle Haroldsin jälkeen. KaDeWen kuudes kerros on kulinaristin taivas, josta löytää lähes kaiken kotikeittiössä tarvittavan kuten tuoreita ankanmunia, kaviaaria, suklaapastaa jne.
Elintarvikkeiden oston lomassa voi nauttia lasillisen Moetin shampanjaa (noin 10 €/lasi), kaviaaria ja lautasellisen tuoreita ostereita. Olisin mielelläni nauttinut lasillisen maailman kalleinta ja parasta kuohuvaa verratakseni sitä kahden euron saksalaiseen sektiin ja neljän euron espanjalaiseen cavaan (minun mielestäni shampanja on yliarvostettua), mutta tyydyin juomaan virkistävän alkoholittoman omena-vadelmatuoremehupaukun mehubaarista. Paukku oli silkkisen pehmeää ja uskomattoman maukasta. Tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista saa aina hyvänmakuista!
Tutkin kirjaimellisesti kuola valuen jokaisen hyllyn enkä löytänyt ainoatakaan suomalaista tuotetta sen sijaan vinot pinot mm. norjalaista lakka- ja puolukkahilloa. Eikö Suomessa osata valmistaa laadukkaita maailman markkinoille kelpaavia elintarvikkeita? Berliinissä asuvat suomalaiset saavat sittenkin tyytyä Suomi-kaupan valikoimiin.
Suomituotteiden sijaan ostin mm. italialaista mustaa ja valkoista tryffeliöljyä, jotka paljastuivat tarkemmassa tarkastelussa oletettua huonommiksi ostoksiksi, mutta niistä lisää myöhemmin sopivan tryffelireseptin yhteydessä. Lisäksi ostin jauhettua vaniljatankoa, mustekalan mustetta, havajilaista mustaa suolaa, oreo-kekseja, jotka paljastuivat domino-keksien huonoksi ”kopioksi”, vaahtokarkkimönjää ja unikonsiemenillä maustettua suklaata.
Berliinistä kirjoitan myöhemmin lisää, kunhan saan ensin käsiteltyä kahden kameran sisältämät valokuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti