Berliini täynnä sotahistoriaa (osa I)

Saavuimme Berliiniin melko myöhään iltapäivällä, joten kiertely tyssäsi melko lyhyeen sen päivän osalta. Kiersimme vain museosaaren (Museuminsel) läpi, josta suurin osa oli remontissa, mutta tunnelma oli silti ihana. Näimme pari suomalaista hippiä tai opiskelijaa (kaupunki oli täynnä opiskelijoita ja elämäntaitelijoita), muusikon, joka soitti sinfoniaa veden täyttämillä laseilla, rakastavaisia syleilemässä toisiaan ja salsan opiskelua Spreen rannalla. Rakastuin jo sinä iltana Berliiniin.

Kuvassa on museosaaren launtaisin pidettäviä markkinoita, jossa myydään mm. itä-saksalaista tavaraa.

Hotellimme SAS Blu oli erinomaisella paikalla; aivan vieressä oli mm museosaari, DDR-museo, Rotes Rathaus ja Humboldt-yliopisto. Huoneen hintaan kuului monipuolinen buffee-aamiainen ja ulkosuomalaiselle niin tärkeä mahdollisuus saunoa. Saunat olivat yhteiskäytössä, ja suomalaiseen saunaan uskaltui kansamme vain eräs ruotsalainen heppu ja löylyä sai tälläkin kertaa heittää rajoituksetta (sillä ruotsalainen kertoi omaavansa suomalaisia sukujuuria). Huoneemme oli sisäpihalle päin, joten saimme ihaille päivittäin hotellin massiivista akvaariota, ja seurata sukeltavia siivoojia, jotka puhdistivat eräänä aamuna akvaarion lasipintaa sisäpuolelta. Millainenhan oli hotellin työnhakuilmoitus siivoojille? Ehkä seuraavanlainen: "Etsimme yhteistyökykyistä ja kielitaitoista puhtaanapidonammattilaista, jolta onnistuu vahauskoneen käytön lisäksi myös syvänmerensukellus. Arvostamme siivoojatutkinnon lisäksi myös sukelluskokemusta ja biologian tuntemusta…? "

Seuraavana päivänä näimme ensimmäistä kertaa Saksan valtiopäivätalon ”Reichstag” bussimatkalla Suomen suurlähetystöön, joka on osa suurta skandinaavista suurlähetystöä, ja jonka tunnistaa ulkona kasvavasta koivumetsiköstä. Itse rakennuskin oli niin puhdaspiirteinen – skandinaavinen. Tiesittekö, että Norjan, Ruotsin ja Tanskan suurlähetystöjen jonotuskopeissa on mahdollisuus ottaa valokuva itsestään passia varten, muttei Suomen kopissa. Palvelu muuten oli ällistyttävän nopeaa ja mutkatonta (kiitoksia henkilökunnalle).

Kuvassa on Saksan tärkein rakennus Valtiopäivätalo eli Reichstag. Kuvassa ei näy rakennuksen kuuluisaa lasikupolia, joka on suoraan kolmioreunuksen yläpuolella, ja eikä pitkää turistijonoa jonottamassa sisään rakennukseen.

Yhden nähtävyyksistä Siegessäulen eli voitonpylvään näimme matkalla Suomen suurlähetystöön. Pylväs on keskellä suurta liikenneympyrää, ja sen huipulla tähystää kultainen voitonjumala Victoria, joka toi sotavoitot Preussille 1860–1870 luvulla Tanskaa, Itävaltaa ja Ranskaa vastaan. Pylvään alkuperäinen paikka oli valtiopäivätalon edessä, mutta Hitler siirsi sen nykyiselle paikalleen Tiergarteniin, ja samalla rakennettiin pylväälle uusi alusta.

Kun kävelet Berliinissä, niin muista katsoa jalkoihisi, sillä paikoittain kadulle on merkitty muurin entinen sijainti (esim. valtiopäivätalo oli Länsi-Saksan puolella, mutta Brandenburger Tor oli Itä-Saksan puolella) ja näet kuinka muuri todella halkoi kaupungin kahtia. Itse muuria on nähtävissä vain pieni pätkä joen varrella.

Vaikuttavinta mitä näin alueella, jossa Saksan valtiopäivätalo sijaitsee, oli viiden itä-saksalaisen muistomerkit, jotka kuolivat Spree-jokea ylittäessään rajavartioiden luoteihin. He vain pyrkivät sosialisesta ihannevaltiosta vapaaseen länteen. Näiden ja muiden uhrien tähden nykyinen parlamentteja yhdistävä silta yhdistää entisen Itä-Saksan Länsi-Saksaan ja toisinpäin.

Kuvassa on parlamenttirakennuksia yhdistävä siltä, joka kuvaa Saksojen yhdistymistä, ja joen rannalla on valkoiset ristit niiden muistoksi, jotka kuolivat ylittäessään Saksoja erottavaa jokea kylmän sodan aikana. Kuva on otettu entisen Länsi-Saksan puolelta.

Jonojen vuoksi emme käyneet katsomassa valtiopäivätalon kuuluisaa Lordi Norman Fosterin suunnittelemaa lasikupolia, jossa Saksan kansa voi valvoa kansanedustajiaan sananmukaisesti kävelemällä päättäjiensä päällä. Se on myös lähes ainoa ilmainen nähtävyys koko kaupungissa.

Kuva on otettu Pariser Platzilla ja taustalla näkyy Berliin tunnetuin nähtävyys eli Brandenburger Tor. Siitä oikealle vain kävelymatkan päässä on Valtionpäivätalo.

Valtiopäivätalolta kävelimme ehkä Berliinin tunnetuimmalle nähtävyydelle, Brandenburger Tor’lle, jonka edessä olevalla aukiolla (Pariser Platz) on juhlittu niin Hitlerin valtaannousua kuin Saksojen yhdistymistä ja poltettu poliittisesti niin epäkorrekteja kirjoja. Aukiolla turisti saa kahdella eurolla entisen itä-saksalaisen viisumin tai leimat leikkipassiin. Aukiolta jatkoimme matkaamme kävelykadulle (Unter den Linden), jolla olisi ollut merkittävä osa Hitlerin uusia kaupunkisuunnitelmia. Kadulla sijaitsevan U-bahn -aseman vieressä oleva valkoisen rakennuksen historiaan voi tutustua mm tässä museossa. Kadun nimi oli edelleen kirjoitettu natsisaksalaiseen tyyliin em. metroasemalla.

Kuvassa on Potsdamer Platzin moderneja rakennuksia.

Sieltä jatkoimme matkaa Potsdamer Platzille, josta löytyy Saksan nykyistä arkkitehtuuria. Sieltä löysimme tien juutalaisten muistomerkillä (Denkmal für die ermodeten Juden Europas), joka oli massiivinen kooltaan että ajatukseltaan. Muistomerkki koostuu 2 771 erimuotoisesta ja korkuisesta sementtisistä tehdystä suorakaiteen muotoisesta palikasta, jotka oli asetettu säännöllisesti 190 aarin maaperältään aaltoilevalle alueelle.

Lattea kuva uskomattoman kauniista ja vaikuttavasta juutalaisten muistomerkistä.

Sitä voi verrata surkeaan Hitlerin viimeiseen leposijaan, joka sijaitsee aivan kyseisen muistomerkin vieressä. Hitlerin kuolinpaikasta on nimittäin tehty aivan tavallinen parkkipaikka. Ainoana muistutuksena entisestä Saksan johtajasta on parkkipaikalla oleva vaatimaton muoviplakaatti ja sen vieressä on koko korttelin mittainen juutalaisten muistomerkki ja väliaikainen näyttely natsien suuruudenhulluudesta. Mikä on jotenkin niin perisaksalainen tapa käsitellä, omaa ei niin veretöntä historiaa?

Kuvassa on Hitlerin viimeinen leposija eli kuuluisan bunkkerin jäänteet parkkipaikan alla, ja taustalla on punaruskea seinäinen Mythos Germania-näyttelyrakennus, jonka vasemmalla puolen on massiivinen juutalaisten muistomerkki.

Näyttelystä sen verran, että se keskistyi pelkästään Hitlerin ja hänen hoviarkkitehtinsa, Albert Speer, ideoihin ja suunnitelmiin, mutta antoi myös selityksen monia itseäni askarruttaviin kysymyksiin. Suunnitelmat olivat yleisesti ottaen aivan mielipuolisen suuria, mutta toisaalta en ihmettele natsien makua arkkitehtuurin suhteen nähtyäni Hitlerin ja Göringerin virka-autot. Jos et tiedä Saksan sotahistoriasta mitään, ja et ole kiinnostunut kaupunkirakentamisesta tai arkkitehtuurista niin tämä näyttely ei tarjoa sinulle mitään. Se on vain täynnä karttoja ja pienoismalleja, tosin se tarjoaa toisen kerroksen parvekkeelta hyvän samanaikaisen näkymän juutalaisten muistomerkille kuin Hitlerin bunkkeriin. Tiesittekö, että Speer oli ainoa merkittävä natsi, jota ei tuomittu Nürbergin oikeudenkäynneissä kuolemaan vaan vankeusrangaistukseen. Julkisuudessa hän sanoi katuvansa syvästi tekoaan. Museosta lähdimme turkkilaisille markkinoille ja sieltä hotellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä tutustuimme Saksojen lähihistoriaan ja kylmään sotaan, jossa Suomellakin oli oma ikävä roolinsa.