Kuvassa on opastusta kivisen nuolenkärjen valmistukseenKierrikissä henkilöstön rekrytointi oli toteutettu loistavasti, kun tapahtumaa vertaa erilaisten kesäfestivaalien henkilöstöön, jotka parhaassa tapauksessa tietävät vain oman nimensä – senkin vain kysyttäessä.Harmittavan usein esim. tarjoiltavista ruoista ja kulttuurista ei tiedetä mitään. Tärkeintä tuntuu henkilöstövalinnoissa olevan se, kuinka nopeasti pystyy laskemaan kaljahanasta virvoketta janoisalle festivaalivieraalle. Kierrikki oli siinä suhteessa miellyttävä poikkeus!
Kuvassa on ruoanvalmistusta kivikautiseen tapaan: puisilla ottimilla (henkilö joutui itse valmistamaan uudet ottimet vanhojen rikkoontuessa) siirreettiin nuotiosta keitinkiviä puuastiaan, jossa oli muhimassa nokkos-pähkinäpuuroVaikka Kierrikissä oli onnistuttu rekrytoinnissa niin samaa ei voi sanoa päärakennuksen arkkitehtuurista ja päänäyttelyn toteutuksesta. Kivikautinen kylä oli sen sijaan toteutettu loistavasti (ks. kuva alla). Uusimassa Talo&Koti –lehdessä (7-8 2009) arkkitehti Panu Kaila kritisoi oikeutetusti hirsisen näyttelyrakennuksen pintakäsittelyä. Maalin lisäksi tilasuunnittelu oli mennyt pieleen ja näyttelyn asettajalla ei ole ollut mitään tietoa käytetävyydestä. Pahin moka oli tehty näyttelytilojen valaistuksen ja näyttelytekstien värityksen suhteen: hämärä valaistus ja ruskeahkot tekstit puunvärisessä ympäristössä eivät yksinkertaisesti toimi. Itselläni on erinomainen näkö ja en saanut kaikista opastauluista selvää- tai sitten on pikaisesti hakeuduttava näöntarkastukseen. Tuntui siltä, että suunnittelijoilla oli tärkeämpää näyttelyn visuaalinen ilme kuin informaation välittäminen, mikä itse asiassa on koko rakennuksen pääfunktio.
Kuvassa kivikautiseen kylään rakennettiin uuden talon kaislakattoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti